asepolitiikka
Kuka tarvitsee äänenvaimenninta?
Julkisuudessa ja netin likasangoissa keskustelupalstoilla on esitetty useasti otsikon mukainen kysymys. Koska MBC:n eräänä tärkeänä tehtävänä on levittää tietoa ja oikeaa totuutta uusia näkemyksiä, päätimme vastata tähän kiperään kysymykseen.
1. Mopopojat
Ei taida sellaista taajamaa olla, jossa ei valitettaisi kaksitahtisten pärinästä, esimerkkimme löytyy Espoosta. Äänenvaimentimen tarve on siis ehdottoman pitävästi todistettu. Vanha sananlasku muuten sanoo, että “siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun nuoriso alkaa ottaa päähän”. Mitä lie kun tarkoittaa.
2. Rata-autoilijat/moottoripyöräilijät
Harvassa ovat myös moottoriradat, josta ei valitettaisi ja nimenomaan metelistä. Esimerkkimme pitkään jatkuneesta väännöstä Motoparkin suunnalta. Tilanne olisi varmasti vielä huonompi, mikäli äänenvaimentimet luvanvaraistettaisiin tai peräti kiellettäisiin.
3. Metsurit
Ajatelkaapa nyt näidenkin työturvallisuutta; jo nyt äänenvaimentimien ja kuulosuojainten kanssakin on diagnosoitavissa huomattavia kuulonalenemia, millainen tilanne olisikaan ilman niitä?
4. Ruohonleikkaajat/trimmaajat
Naapurisovun nimissä ei varmaankaan kannata alkaa äänenvaimenninta irroittamaan, tulee pian luuviitosesta kun päätät sunnuntaiaamupäivällä vaimentamattomalla leikkurillasi alkaa pihaa niittämään.
Kuten huomaamme jo noista muutamista esimerkeistä, äänenvaimentimet ovat hyvin tarpeellisia ja jopa pakollisia laitteita. Ai niin, onhan noita joku aseisiinkin laittanut, vaikka eräskin Riihimäellä haastateltu kylähullu alan asiantuntija tuomitsi ne aivan tarpeettomiksi, jopa rikollisiksi. Mielenkiintoinen näkemys, kun kaikessa muussa toiminnassa pyritään ympäristöön ja käyttäjiin kohdistuvien meluhaittojen minimoimiseen?
Ampuma-aseiden anastusten räjähdysmäinen kasvu
Maassamme riehuu viranomaisten antamien tietojen mukaan parasta aikaa hurja ampuma-aseiden anastusaalto.
Vielä alkuvuonna poliisihallitus kertoi anastettuja aseita olevan n. 600-700/vuosi, mutta viimeisimmässä lausunnossaan ylin johto ilmoitti lukumääräksi tuhansia.
Tosin samassa yhteydessä ilmoitettiin, että tuhansia myös löytyy, joten anastusten kautta pimeille markkinoille joutuneiden aseiden määränhän pitäisi pysyä suurinpiirtein samana? No, ei takerruta tuohon, onhan noissa löytyneissä varmasti myös muita reittejä markkinoille saapuneita aseita.
Mutta mikä selittää tuollaisen räjähdysmäisen kasvun näinkin lyhyellä aikavälillä? Harrastajapiireissä ollaan yllättyneitä esitetyistä luvuista, sillä siellä ei olla kuultu/nähty kuin hajanaisista tapauksista vuosien varrella, joten nyt pitäisi saada jostain muualta tietoa aiheesta.
Onneksi Järjestelmä™ on jo käynnistänyt hankkeen asian selvittämiseksi, olkaa huoletta, saamme varmasti suodattamatonta ja puolueetonta faktaa asian tiimoilta.
Uusia näkökulmia
Jo aikaisemmin tässäkin blogissa käsiteltyyn tragediaan on saatu uusi näkökulma.
Ennen hairahtumistaan korruption ja tuomittujen rikollisten seuraan rikoskomisariona työskennellyt henkilö osoittaa syyttävällä sormellaan vankeinhoitojärjestelmää ja rikoksista tuomittujen käyttäytymistä ja vastuuta tekemisistään.
Nykyisten kollegoidensa taholta nämä lausunnot tullaan todennäköisesti lyttäämään populistisena ääntenkalasteluna ja että se oli se ase, joka tämänkin onnettoman pään pisti sekaisin. Sehän se on se kaiken pahan alku ja juuri ja sitä ei pidä unohtaman.
Jotenkin jää kuitenkin kaivelemaan tämän kaiken mediamyllytyksen keskellä se seikka, että myös kuuluisan Kauhajoen komitean ainoa henkilö, jolla ylipäätään oli jotain rajapintaa a) aseisiin b) rikollisiin oli loppulausunnosta eri mieltä?
Se, miten nämä valtavirtaa vastustavat anarkistiset häiriköt tullaan jatkossa vaientamaan, jää nähtäväksi.
Säilytyksestä
Kaikkihan varmaan muistavat edellisen mälväämisen aseiden säilyttämisestä jossain huutan tuutassa. Aiheeseen liittyen MBC:kin julkaisi kantaaottavan artikkelin ihmetellessään, mihin nämä aseet sitten pitäisi viedä. Hetken aikaa tulikin hiljaista ja kommandokin luuli jo sanoman menneen perille, mutta ei.
- Yksi toimiva vaihtoehto voisi olla puoliautomaattisten käsiaseiden kotisäilytyksen rajoittaminen tavalla, jossa aseen toiminnan kannalta keskeistä osaa (esimerkiksi piippu tai sulkulaite) ei säilytettäisi kotona. Kokonaisten ja toimintavalmiiden käsiaseiden kotisäilytys kiellettäisiin, Brax aprikoi.
“Mitähän ihmeen ratkaisua tässä sitten olisi ja mihin?” kysyy MBC:n asemestari John Moses Colt pyöritellen päätään ja hieroen ohimoitaan tuskallinen irvistys naamallaan. “Siis voi elämän kevät!” Haastateltavalle tuottaa selvästi fyysistä tuskaa sopivien sanojen löytäminen uutista kommentoidakseen. “Listaat jumalauta sata syytä, miksi mikään massasäilyttäminen ei ratkaise mitään, päinvastoin, ja nämä katsovat silmiin ja nyökyttelevät ihan kuin jotain olisi uponnut tajuntaan saakka. Seuraavaksi sitten vetäisevät taas vastaavan esityksen… Voi vit… tätä tuskaa” vaikeroi herra Colt.
Surkeaa on nähdä aikuisen miehen kyynelehtivän, mutta tilanteen rauhoituttua uskallamme jatkaa haastattelua. “Ajatus tuntuu varmaan loistavalta sen esittäjästä ja ympärillä parveilevasta älymystöstä, mutta mitkäs tässä nyt ovat niitä pahimpia kompastuskiviä?” esitän varovasti. “Siis hä? Oletkosä kertaakaan, edes puolihuolimattomasti vilkaissut, mitä ongelmia kokonaisten aseiden kollektiivisessa säilyttämisessä on? Esimerkiksi a) kuka säilyttää b) missä säilyttää c) kuka maksaa d) kuka valvoo osansa noutaneen tekemisiä osan noudon jälkeen e) ymmärräthän, että esimerkiksi piipun ja/tai luistin irroittamisen jälkeen useimmat aseet eivät kertakaikkiaan pysy kasassa, joten on aivan sama harjoittelumielessä onko se kahva kotona jos muut osat puuttuvat f) mukava se on taas aamulla ennen sunnuntain kisoja jossain napapiirillä koputella helsinkiläisen säilön ovea, josko saisi pyssyn osat mukaansa…” Tässä kohtaa haastateltavan ilme ja olemus antoivat ymmärtää, että lisäkysymysten esittäminen saattaisi hänet aivoinfarktin partaalle, joten katsoimme paremmaksi kiittää rupattelutuokiosta ja poistua paikalta.
Oven sulkeuduttua kantautui perässämme käytävään vielä viiltävää vaikerrusta ja toistuvia “kuka näitä hittovie äänestää…” kysymyksiä.
Niin, kuka?
Aseina käytettäviä esineitä, joita ei ole valmistettu aseiksi.
Iltaläjän sivuja selatessa tuli eteen otsikko “Poliisi piiritti asuntoa Espoossa”. Mitään tavatontahan tuossa ei sinänsä ole, Espoohan alkaa nykyisin olla samalla tasolla kuin esimerkiksi Itä-Helsinki ja näitä tälläisiä aina välillä sattuu ja tapahtuu.
Itse artikkelin silmäilyn jälkeen jäi kuitenkin tapahtumien kulusta hieman sekava kuva:
- Mies oli liikkunut aseen kanssa
- Sitten mies olikin ollut asunnon ovella aseen näköisen esineen kanssa
- Poliisit ottivat pakkia ja kutsuivat apujoukkoja
- Tilanne oli ohi
Koska lähde oli niinkin luotettava kuin oli, tarkkaavainen lukija etsii toisen, luotettavamman lähteen tarkistaakseen faktat ennen asian tarkempaa analysointia: Hyysäri kertoo asiasta näin: “Poliisi piiritti kerrostaloa Espoossa – kiinni kolme ihmistä ja pystykorva”. Ahaa! Se aseen näköinen esine oli siis vanha sotilaskivääri? Ei, vaan siis koira, joka oli myös laitettu koppiin. No mitäs hittoa siellä kämpässä sitten oli ollut?
“Astaloita eli aseina käytettäviä esineitä, joita ei ole valmistettu aseiksi.”
Oukei… Kyseisessä tapauksessa varmastikin perimmäiset syyt virkavallan ovelle tuloon olivat aivan muut ja perustellut, mutta tuossa kohtaa pistää taas miettimään, mitä kuvausta vastaavaa omasta asunnosta löytyisi. Pitäkääpä siis varanne, mikäli asunnossanne on esineitä, joita ei ole valmistettu aseiksi.
Toisenlainen lopputulos
Eripuolilla maailmaa on kuluneen vuosikymmenen aikana nähty monenmoisia murhenäytelmiä mieleltään järkkyneiden yksilöiden suorittamina. Tekovälineet, -kohteet ja -paikat ovat vaihdelleet, mutta lopputuloksena on lähes poikkeuksetta ollut mittaamaton määrä henkilökohtaisia tragedioita.
Lukijamme huomioimassa, mediassa jostain syystä vähemmälle huomiolle jääneessä, tapauksessa uhrien määrä jäi kuitenkin potentiaalia huomattavasti vähäisemmäksi. Mikä sitten tekee tuosta erikoisen verrattuna muihin vastaaviin murhenäytelmiin?
Kyseisellä kerralla uhreilla olikin tasavertainen mahdollisuus puolustautua hyökkääjän aikomuksilta ja lopputuloksena ammuskelija riisuttiin aseista ja otettiin huostaan ennen tilanteen eskaloitumista mittavaksi verilöylyksi.
Merkittäviä tuloksia rikosten vähenemisestä on muualtakin, missä hyökkääjä tietää jo etukäteen voivansa kohdata voimakastakin vastarintaa ja sitä kautta kynnys rikoksen suorittamiseen nousee liian korkealle ja teko jää tekemättä. Samuel Coltin kerrotaan kuvanneen ampuma-asetta nimellä “The great equalizer”, mitä se eittämättä onkin.
Nämä seikat pistävät miettimään, elämmekö täälläkin nykyisin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa yksittäinen kansalainen tarvitsee “kättä pidempää” voidakseen turvata oman ja läheistensä koskemattomuuden? Poliisien resurssien vähentäminen ja poliisiasemien keskittäminen suuriin kasvukeskuksiin on nostanut monessa pienemmässä taajamassa keskustelua alueen turvallisuudesta ja kasvaneet päihde- ja mielenterveysongelmat ovat lisänneet fyysisen väkivallan määrää. Koteihin tunkeudutaan keskellä päivää yhä useammin ja yhä röyhkeämmin.
Mielestäni emme; ajatus kansalaisten aseistamisesta ei kaikesta huolimatta tunnu oikealta ja omaan kulttuuriimme sopivalta, mutta yhtä huonolta, tai jopa paljon huonommalta, vaihtoehdolta tuntuu myös lainkuuliaisten kansalaisten täydellinen aseriisuntakin. Silloin olisi nimittäin viimeistään varmaa, ettei aseita ole kuin rikollisilla.
Isoveli päivittää välineitään
Enlannissa, tuossa ahtaan geenipoolin demonisten aseiden riivaamassa maassa, ollaan ottamassa uusia metodeja käyttöön jatkuvien tulitaisteluiden jälkiselvittelyissä ennaltaehkäisyssä. Jo nyt maailman kattavimpaan kameraverkostoon ympätään laukaustentunnistusmenetelmiä, joilla voidaan jälkikäteen katsoa etukäteen paikallistaa, kuka, millä ja mistä oikein ampui aikoo ampua. Tämä kaikki siis maassa, jossa on jo käsiasekielto päällä, jonka piti poistaa kaikki demoniset aseet niiden käyttäjien käsistä ja tehdä saarivaltiosta auvoisa rauhantyyssija.
Joku taisi jo aiemminkin todeta, että suuremmat voimat sijoittivat britit aikoinaan saarelle ihan tarkoituksella?
Saivartelua viikon aluksi
Silmiin osui otsikko: “Mies istui pizzeriassa ladattu haulikko hihassaan”.
Koska olen suorittanut MBC:n aseentunnistuskurssin, tiedän tasan tarkkaan, millainen on haulikko. Koska 99% lukijoistamme ei sitä kuitenkaan tiedä, niin lainattakoon Suomen lakia: “Tässä laissa tarkoitetaan: 1) haulikolla kahdella kädellä olkapäätä vasten tuettavaksi valmistettua sileä- tai rihlapiippuista ampuma-asetta, jonka kokonaispituus on vähintään 840 millimetriä ja piipun pituus vähintään 400 millimetriä sekä jossa käytetään haulikon patruunaa”. No perkele, ei ihme, että kiinnitti huomiota tuollainen torohka hihansuusta pilkistellessä!
Muttamutta, mitäs uutinen itse kertookaan: “Poliisi tuli paikalle ja löysi hihasta kaksipiippuisen ladatun haulikon, jossa oli katkaistu tukki ja piippu.” Eli a) ei voida tukea olkapäätä vasten b) ei täytä kokonaispituusmittaa ja c) ei täytä piipun pituutta. Eli ei oikein sitten täytä haulikon kriteereitä? Mikäs se sitten voisi olla?
Onneksi laissa (siis tässä kirjoitushetkellä voimassaolevassa ja kohtuullisen toimivassa vuoden -98 versiossa) on otettu tämäkin huomioon: “12) muulla ampuma-aseella asetta, joka rakenteeltaan, mitoiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan poikkeaa tässä pykälässä määritellyistä ampuma-aseista.” Koska tuolla sahurilla ei oletettavasti ole ollut täytettynä, palautettuna ja hyväksyttynä ase4-lomaketta ja sitä myöden oikeutta sahan käyttöön kyseiseen ampuma-aseeseen, on kyseessä siis luvattomasti valmistettu muu-ase, eikä suinkaan mikään haulikko. Ja mikäli edellinen olettamus pitää paikkaansa, ei ko. henkilöllä ole myöskään ollut hallussapitolupaa tekeleeseensä, joten korrekti otsikko olisi kuulunut “Mies istui pizzeriassa luvaton luvattomasti valmistettu muu ampuma-ase hihassaan”.
Seuraavaksi valveutunut lukija ajattelee, että “onpas väliä, siinä se kommando puuttuu epäolennaisuuksiin”. No, koettakaapa, vaikka sitten huviksenne, hakea hankkimis- ja hallussapitolupaa (lomakkeella ase1) muu-aseelle, niin huomaatte muidenkin kompastuvan täsmälleen samaan nyanssiin. Sitten voitte kutsua kirjoittajaa pilkunnussijaksiviilaajaksi.
Sijoittamisesta
Jotkut “never-heard” rauhanorganisaatiot ovat itseään esilletuodakseen teettäneet taas yhden nollatutkimuksen suomalaisten eläkerahojen sijoittamisesta.
Tutkimuksen mukaan suomalaisten eläkerahat ovat menneet mm. aseisiin, tupakkaan ja alkoholiin, seikka joka on ollut esimerkiksi MBC:lle itsestäänselvyys.
“Raudassa ei oo raha hukassa, totesi jo ukkivainaakin aikoinaan sotasaalis pystykorvaansa lataillessaan” toteaa järjestön sijoitustoiminnasta vastaava Aina Auki.
“Pyssyihin ja patruunoihinhan ne meidänkin rahat menee, osalla tietty ostetaan keppanaa jo järjestön nimenkin velvoittamana ja loput tuhlataan” hän jatkaa “Siinä ne on sitten ne meidänkin eläkesäästöt, visusti kaapissa ja Alkosta saa paremmat prosentit kuin pankista, lukuunottamatta näitä kansainvälisiä valuuttakauppiaita.”
Lisäksi kummastusta herätti jutussa käytetty kuvitus; miten .22 kaliberinen itsestäänlatautuvakertatulikonepistooli liittyy eläkerahastojen sijoituksiin, asia joka jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi.
Järkyttäviä kuvia internetistä, ei heikkohermoisille
Nyt on Anna Ilmi -napille käyttöä, itselläni on jo kolmannen hiiren vasen nappi antautumassa kliksuttelusta.
Vihaa tiettyä kansanosaa vastaa lietsova Sadankomitea (ruots. “Satansutskott”) on julkaissut sivuillaan vihaa tihkuvia kuvia vanhuksia, lapsia ja muita viattomia kohtaan.
Millainen sairas mieli yhdistää lailliset harrastukset ja harrastusvälineet esimerkiksi seuraaviin maalitauluihin:
Lisäksi heidän sivustollaan kerrotaan suoria, jo moneen kertaan ja jopa viranomaisten toimesta paljastettuja valheita. Eikö tuollainen vaino ja propaganda ole millään keinolla estettävissä? Eikö Lindenin kiinalaisilta ostama palomuuri toimikaan?
Ilmeisesti ei, koska yhden viattoman hiirenklikkauksen jälkeen löytyy toinen vihasivusto, jossa yhtä sumeilematta ja valheellisesti hyökätään kansanryhmää vastaan, varmasti jopa kiihoittuen, ainakin paatoksesta päätellen. Miksei kukaan tee mitään? Miten tälläinen voi olla mahdollista länsimaisessa sivistysvaltiossa?
Eikö millään ole enää mitään väliä? Saako päämääriensä saavuttamiseksi tehdä ja julkaista ihan mitä tahansa? “Tarkoitus pyhittää keinot”, kerrotaan J. Goebbelsinkin maininneen ja samaa ajatusmallia käytetään näemmä noissakin vihapiireissä.
Jatkan klikkailua, mikäli peloltani kykenen.
Me vihaamme Internettiä.
Search
Viimeisimmät postaukset
Viimeisimmät kommentit:
- Torvi on Breaking news
- usp_tactical45 on Breaking news
- Habahoo on Breaking news
- Max on Breaking news
- Paha Kani on Breaking news
