Diversiteettiä
Kävin tässä päivänä muutamana kirkonkylämme keskustassa, ja piti oikein silmiä hieraista, kun vuosien takaa tuttu näky kohtasi ikääntyvät silmäni. Nelipäinen skinilauma mylvi kadunkulmassa, ihan niin kuin 1990-luvun alussa. Pilottitakit, metroseksuaalihousut, nahkakampaukset ja rautaristitatuoinnit kertoivat selvästi, mistä lajista oli kysymys.
Skinit olivat vielä pieniä, ja laumakin oli varsin pieni verrattuna niihin monen kymmenen nahkapään laumoihin, jotka aiemmin katukuvaamme komistivat. Mutta tämä pienikin populaatio on kuitenkin merkki ympäristössä tapahtuvista muutoksista skineille edulliseen suuntaan.
Havainnon tekemisen jälkeen otin yhteyttä Don Nalleen, MBC:n biodiversiteettivaltuutettuun, ja yhdessä pohdimme erilaisia keinoja tämän vielä niin pienen ja haavoittuvan populaation selviytymismahdollisuuksien tukemiseksi. Erilaisten reservaattien perustaminen ja mahdollinen tarhaaminen olisi tietysti varmin keino, mutta kovin raskas ja vaikeasti rahoitettava. Lopulta löysimme ratkaisun.
Pesäpuita istuttamalla tuemme näiden kaljupäisten nationalistien selviämistä. Pesäpuut mahdollistavat tiuhan kerhomajaverkon rakentamisen taajamiin ja niiden lähistöille. Kerhomajoissa skinit voivat turvallisesti paikata pilottejaan ja hakata veikeitä symboleita toistensa nahkaan.
Tue diversiteettiä – istuta puu!
Kaiversi Paha Kani - WWW12 Comments to Diversiteettiä
Me vihaamme Internettiä.
Search
Viimeisimmät postaukset
Viimeisimmät kommentit:
- Torvi on Breaking news
- usp_tactical45 on Breaking news
- Habahoo on Breaking news
- Max on Breaking news
- Paha Kani on Breaking news




pitäähän uhanalaisia suojella. Katsokaapa kuinka paljon suojellaan Somalian sarven “kikkarapäitä”. Todella uhanalainen laji. Onkohan enään edes 30 miljoonaa sellaista jäljellä….
Pääsevät, jopa lunta luomaan, kunnon ylläpitämiseksi, että jaksaa ehtoosta mennä steisille tai diskoon, ennen kuntolomaa Somaliaan, että ei pääse oman maantavat häviämään.
Samaan uhanalaistuvaan ryhmään kuuluvat takavuosien Tulenpunaiset Kommunistit.
Vielä 70 ja jopa 80-luvuilla heitä näkyi sangen usein eri työpaikkojen tienoilla pyörimässä, nykyisin surkastunutta kantaa näkee enää yhtenä päivänä kerran vuodessa, kevään koitettua.
Nyt on Maxilla jäänyt siniset lasit päähän! Minä näen näitä hallusinaatioista kärsiviä aivan liian useassa paikassa. Mm. Presidentin Linnassa, eräissä ministeriöissä, EK-talossa ja Hiirimäellä, noin vain avatakseni salaisuutta.
Ei ei, nyt sekoitat nämä Aidot ja Alkuperäiset Tulenpunaiset Kommunistit näihin yliopistojen hippipopulaatioihin ja niistä kehittyneille alalajeille.
Kieltämättä ero on hienonhieno, ainakin noin periaatetasolla.
Minä tarkoitan niitä ahjojen ja masuunien äärellä olleita Työn Sankareita, jotka nostivat paloarpiset kätensä nyrkissä kohti Punalippua ja heiluttivat jäsenkirjojaan.
Heitä näkee enää harvoin, vain kevätauringon alkaessa lämmittää, kerääntymässä muistelemaan menneiden vuosien meininkiä.
Banderollien tekstitkin ovat haalistuneet yhdessä punakantisen kanssa, mutta tuona yhtenä päivänä vuodessa veri lämpenee vielä heilläkin sen verran, että esiintulo onnistuu.
Muistan tehneeni ensimmäiset verkko-ostokseni ostamalla Call of Cthulhu -kirjoja 90-luvun alussa eräältä skiniltä, joka oli ilmeisemmin oma-aloitteisesti takavarikoinut ne paikallisesta ns. pelaajan harrastekaupasta, näin jälkeenpäin sain kuulla. Kauppojen ajankohta ja paikka sovittiin edistyneesti BBS-järjestelmässä, joka on meille kaikille silmälasipäisille tuttu.
Asiasta puuhevoseen. Tein Google-haun termille ’tissiposki’. Kaikkiaan 18800 osumasta MBC:n sivut olivat ensimmäisten joukossa.
Talviruokinnasta kannattaa myös pitää huolta, eli pesäpaikkojen lähettyville kannattaa viedä pussikaljaa. Ja Karhua tai Koffia, mitään mutiasten panemaa tuontikuraa ne eivät juo.
Pihapiirin lähstöllä temmeltävien skinien touhuja on toki hauskaa seurata, mutta varsinkin talviruokinnan kanssa nuo veikeät otukset saattavat levitä ihmisasutuksen lähelle. Hyvä keino tämän estämiseksi on virittää tukeva pyykkinaru tontin ympärille. Narun korkeuden tulisi olla hieman enemmän kuin isännän pituus jolloin skinille tyypillinen etuviistoon ojennetu käsi nappaa kiinni naruun ja kulku estyy. Alamittaiset skinit saattavat toki livahtaa narun alitse mutta laumastaan erotettuina ne ovat usein pelokkaita ja poistuvat pihapiiristä omia aikojaan.
Jos paikallinen skinipopulaatio on kovin lyhytkasvuista narun voi virittää alemmaksikin jos siitä ei koidu ylettömasti haittaa omalle liikkumiselle.
Asuin muinoin “Port Arthurissa” Turussa. Viereisessä puistossa oli usein iltaisin “leikkisä” skinilauma.
Lipittivät kepardia ja kiljua. Välillä pikkuisen selvittäen kuka on ” alfauros” laumassa.
Joskus kesäöisin keksivät heitellä kivillä lepakkoja, siis “oikeita” lepakkoja joita liihottaa yötaivaalla.
Ei siinä kivien heitossa ollut muuta vikaa kuin se, että nukuin yläkerrassa ja talon katto oli peltiä ja se että minulla oli kattoikkuna auki lämpimänkelin vuoksi.
Kävin “ohjeistamassa” skinilaumaa vain yhden kerran. Kovin ovat oppivaista sorttia. Voi johtua nuoruudesta ja halusta “kehittyä” ylemmäksiroduksi….tai sitten koston halusta.
Mehän voitaisiin ruveta rengastamaan noita skinejä. Saataisiin seurattua niiden kulkua ja ehkä kerättyä tietoa siitä, minkälaisilla toimilla voitaisiin parantaa populaation talvehtimismahdollisuutta.
Ja se olis kivaa. Se rengastus.
Nenärengas olisi kiva.Se voidaan havaita kauempaakin. Genitaalirenkaita en suostu laittmaan ihan vaan “hygienia syistä” ja niiden havainnonti olisi kovin “fyysistä”. Ei kiitos.
Paras olisi minusta sellainen GPS:rengas varustettuna kameralla ja mikrofonilla.. Saataisiin reaaliaikaista tietoa esim: lisääntymisestä, reviireistä, kulkureiteistä ja niiden laajuudesta, sekä kontakteista muihin saman lajin, mutta eri “lauman” jäseniin.
Ennen skinien rengastamista ns. suurta yleisöä on kyllä valistettava sillä amatöörit voivat helposti sekoittaa rengastetun skinin esim. hippiin jolla on kapi. Jos tämmöistä pääsee tapahtumaan hyvää tarkoittava ihminen saattaa vaikka ryhtyä ruokkimaan skiniä tofulla mikä ei sovellu ollenkaan skininruuaksi.
Ei luonnonvaraista skiniä pidä ruveta ruokkimaan.
Antaa talven hoitaa homma kotiin, vain sitkeimmät selviävät tälläisestä pakkastalvesta. (Tuo turkki kun on noilla kovin huono ja pipo on maanpetos)
Ruokkimalla ja hyysäämällä saa aikaiseksi ainoastaan ihmiseen tottuneita skinejä, jotka voivat aikuiseksi kasvaessaan olla jopa hitusen vaarallisia.